takaisin

More information about numbers...
(New Theory on the Typographical Roots of the Hindu Arabic Numbers and Brahmi Script)

Zephirum      

nno Domini 1202 Leonardo Fibonacci oli juuri päättämässä kotikaupungissaan Pisassa Liber Abaci -teoksensa käsikirjoitusta. Piirustettuaan loppusilauksena mallit yhdeksälle arabialaiselle numeraalille sulkakynä oli jo kärsimättömästi laskeutumassa pergamentille tuikatakseen siihen pisteen tyhjää paikkaa eli nollaa ilmaisevaksi merkiksi. Silloin Leonardon käsi pysähtyi ja vetäytyi kuin käärmeenpiston saaneena takaisin. "Hyvä Jumala, mitä minä olen tekemässä!" Kalvenneena ja pitkän urakkansa voivuttamana Fibonacci laski kynän kädestään ja hoippui kauemmas pöytänsä äärestä, joka nyt näytti hänen silmissään pyövelin kidutuslavalta. Hetken hän horjui kahden vaiheilla, viskaisiko tuskalla ja vaivalla kokoamansa intialaisten ja arabialaisten numeroita ja laskentatapaa käsittelevän oppikirjansa nurkassa roihuavaan uuniin, vai julkaisisiko hän teoksensa niin kuin oli alun perin aikonut. Jos hän ei sitä tekisi, Pisan katedraalia eivät reunustaisi kohta mineraatit, ja koko kristikunta ei olisi lähimiten orjuutettu, nöyryytetty ja tuomittu historian unholaan. Niin tehdessään taas lieskat nielaisisivat teoksen, jolloin häviäisi samalla Pisalaisilta ainutlaatuinen väline vaurastua ja kehittää jälkipolville ruhtinaskunnasta parempi mielikuva kuin hirtettyjen arkkitehtien kaupunki. Käsikirjoituksessa oli enemmän kuin mitä silmille oli hyväksi, siinä piili koko kristikunnan tuho. Oli oltava jokin keino ratkaista tämä raastava ristiriita.

Leonardo oli palannut kotikaupunkiinsa kaksi vuotta aiemmin oltuaan vuosia isänsä matkassa Pohjois-Afrikassa, Bugian kaupungissa, jossa tämä toimi julkisena tullinotaarina. Leonardon ollessa nuori poika, isä laittoi hänet kouluun, jossa opiskeltiin matematiikkaa ja kirjanpitoa. Hän muisti vieläkin elävästi ensimmäisen oppituntinsa kun varastomakasiinissa maustesäkkien, hedelmälaatikoiden ja kangaspaalien vuorten taakse jäävään tilaan ontui paikalle vanha äijänrahjus erittäin tyytymättömän näköisenä. Kouluaan aloittelevia räkänokkia oli kaikkiaan kymmenkunta, kaikki muut Leonardoa lukuunottamatta arabikauppiaiden jälkikasvua, jotka kaikki tulivat monta vuotta saamaan osakseen äijän hurmoksellisia saarnoja, täsmällisiä laskuesimerkkejä ja korvapuusteja mikäli sattui tekemään virheitä. Ukko oli alkajaisiksi haukkunut oppilaansa vähämielisiksi tomppeleiksi, joita ei olisi saanut päästää turmelemaan hänen edustamaansa ylevää ja jaloa sielun kirkastamisen tietä, sen jälkeen hän meni nukkumaan iltapäivien kuumiksi tunneiksi, mutta palatessaan salli kaikkien istua.

Opinnot alkoivat yleisesti käytössä olevan sormilaskennan harjoituksilla, siitä siirryttiin piirtelemään hiekkalaatikkoon abakuksella kirjaimerkkejä, ilman että kallista kirjoitusmateriaalila meni hukkaan, vihdoin päästiin kokeilemaan miten piirtyvät pergamentille arabialaiset kirjainmerkit, joiden lukuarvoilla saattoi myös laskea vaikeitakin laskutoimituksia. Mutta vasta sen jälkeen päästiin itse asiaan: intialaisperäisen laskuopin saloihin. Tuossa ihmeenomaisessa järjestelmässä numeraalin arvo määräytyi sen paikan mukaan, missä se sijaitsi, niin että kakkonen numerosarjassa 123 edustaa arvoa kaksikymmentä, kun taas 2 numerosarjassa 231 on arvoltaan kaksisataa!
Leonardia kummastutti, miksi opettaja pani niin paljon painoa nollan, tyhjän paikan, harjoitteluun, niin että he pääsivät tekemään varsinaisia laskutoimituksia vasta kun tuo pisteen tuikkaaminen pergamenttiin oli kymmentuhannen ilman mustetta tehdyn kuivaharjoittelun jälkeen muodostunut jokaisella mekaaniseksi toiminnaksi, jonka he olisivat osanneet vaikka unissaan, ennen kuin aloitettiin piirtämään muiden arabialaisten numeraalien muotoja sekä opetella desimaalilaskennan alkeita.

Eräänä päivänä Leonardo uskaltautui kysymään miksi tuon pisteen, Zephirumin, harjoittelu oli niin tärkeää. Silloin vanhus keräsi kaikki oppilaat ympärileen ja alkoi valistaa heitä.
- Niinpä niin, te surulliset nahjukset, kolikkojen laskijat, kun teille sanotaan, että nolla merkitsee 'ei mitään', te tomppelit arvelette, ettei sillä ole merkitystä ja arvoa. Jos ihmisellä on valistunut ja kirkas sielu, hän tajuaa välittömästi mikä ristiriita nollaan sisältyy: itsessään nolla merkitsee tyhjää - ei mitään - ja kuitenkin se kymmenkertaistaa vasemmalla puolellaan olevan numeron arvon! Kuulkaa ja ihmetelkää, katukaa syntejänne! Eikö se ole selvä merkki, että Zephirum on mysteereistä suurimpia. Yhtäältä Zephirum on numeraali, toisaalta se ei sitä ole. Jo muinoin pakanalliset intialaiset käsittävät pisteellä merkitsemänsä nollan paradoksaalisen luonteen. Zephirum on piste, jolla ei ole ulottuvuuksia ja silti se on kaiken olemassaolon lähde. Kuulostaako tutulta? Mihin se viittaa? Ette käsitä? Minä kerron teille:
- Zephirum on räjähtävä voima, josta koko olevainen on peräisin ja johon se aikanaan palaa. Sillä on ulkoinen Zahir ilmentymänsä ja salattu sisäinen Batin-olemus. Tietäkää, että kaikki olevainen on yhtä - Tawhid! La ilaha Illa Allah. Ajatelkaa pistettä, jonka kalligrafi kunnioituksesta luojaansa kohtaan piirtää aloittaessaan aakkosten kirjoittamista. Tuosta pisteestä piirtyy voimakas viiva - mikä se on? Se on Alif - aakkosten ensimmäinen kirjain, jolla myös alkaa Jumalan nimi ja jonka numeerinen arvo on 1. Entäs Ba-kirjain, jonka numeerinen arvo on 2? Piste jälleen, jossa jäntevän Alif-säteen avulla luodaan silmiä hivelevän kaunis ympyrän kaaren muoto, ja näistä kahdesta saavat alkunsa kaikki muut muodot, kirjaimet ja niiden numeeriset arvot, 28 merkkiä yhteensä, mikä on sama kuin päiviä kuun kierrossa, joilla Jumala sana on tähän maailmaan ilmestynyt ihmisten luettavaksi ja opiksi otettavaksi.
Ettekö tienneet? Nyt tiedätte: tällä tavoin koko ympäröivä universumimme on Zahir ja Batin peruselementteinään, vastakkaisina mutta komplementäärisinä tawhidin luovina voiminaan, kirjaimerkkien numeroarvoja soveltaen, runouden, uskonnon, vaellusvietin, runouden, karjanhoidon, käsiteollisuuden, runouden ja tieteen parasta kieltä käyttävän Jumalan arabiankielellä kirjailema kokonaiskudelma! Kuvitelkaa - siihen te mulikat ette pysty - kaikki mitä ympärillänne näette on Zephirumista. Olemme tulleet tyhjyydestä ja sinne sielumme vaistomaisesti pyrkii takaisin, ja matematiikka on yksi kauneimmista sinne johtavista teistä.
- Entä kun artesaani piirtää harpillaan tuosta immateriaalisesta pistestä käsin ympyrän ja jaottelee sen Alifin avulla kauniiksi säännönmukaisiksi geometrisiksi kuvioiksi luojaansa ylistäen, ja monistaa ja toistaa noita muotoja tawhidin periaatteiden mukaisesti ja saa sillä aikaan maanpäällistä paratiisia muistuttavat moskeijat kupoleineen, geometrisine stukko-koristeluineen ja mattoineen, joiden jokaisella kuviolla on oma ulkoinen ja sisäinen merkityksensä? Mitä on täyden tyhjyyden, täydellisen täyteyden, tyhjyyden täydellisyyden tyhjyyden, täydellisen tyhjyyden täyteyden rajapinnan luomisen jatkuvan sisään ja uloshengityksen rinnalla pyhä kolminaisuus, jonka nimissä kristytyt kurittavat kansojamme? Turmeltu, keinotekoinen kolmannen asteen johdatelma alkuperäisistä jaloista periaatteista.
Sheikin sanat tunkeutuivat nuoten oppilaiden ytimiin, vaikkei kukaan vanhuksen puheista mitään ymmärtänytkään. Jotkut vanhemmat oppilaat alkoivat sittemmin kasvattaa partaa ja pukeutua mustiin viittoihin, mutta ainoana eurooppalaisena ja ulkopuolisena Leonardoparka sai ankaran läksytyksen isältään kun koetti erään kerran samaa "Noita perkeeleen juonia, sinä et omaksu. Yhteen ja vähennyslasku olkoon mielessäsi, ja kirjanpito tai pieksän sinut yhtä mustaksi kuin tuo saatanan rätti!"

Vanhuskaan ei ollut mielissään, kun kärsimättömiä oppilaita alkoi yksi toisensa jälkeen kadota Zihadiin, pyhään sotaan palestiinaan, jonne oli rantautunut kolmannen ristiretken aalto, joka johtui siitä, että Egyptin Sulttaani Saladin otti takaisin haltuunsa Jerusalemin. Ryöstöretkeen osallistuivat mm. Saksan keisari Fredrik I Barbarossa, Englannin Rikhard I Leijonamieli ja Ranskan Filip II August. Ristiretkeläiset valtasivat Akkon, mutta Jerusalem jäi muslimeille. "Houkat!" Sheikki louskutti. "Zihad on salainen, sisäinen ulottuvuus, alkemiaa kauneimmillaan, eikä tuollaista rahvaanomaista vuorottaista ryöstelyä ja kaupustelua mitä Al-Aqsan temppelin vaiheilla näinä päivinä harjoitetaan. Enkelten kieltä käytetään ryöstösaaliin hinnoitteluun ja lyhytnäköiseen oman edun tavoitteluun!

Leonardon ei auttanut isänsä painostuksesta ja hartaana kristittynä kuin keskittyä matematiikanopetuksen ulkoiseen puoleen ja hylätä sisäinen. Isänsä suureksi riemuksi hän osasi piankin tahkota Pisalaisten kauppaseuralle sievoisia voittoja. Kardinaalikin kiitteli pojan erityislahjakkuutta vieraillessaan Bugian siirtokunnassa, eikä Leonardo ottanut puolella sanalla puheeksi pyhää kolminaisuutta, arvellen joutuvansa hankaliin tilanteisiin.

Leonardo Fibonacci palasi kotona Pisassa kirjoituspöytänsä ääreen. Jos hän olisi harkitsemattomuuttaan mennyt tuikkaamaan Zephirumin Liber Abaciinsa nollaa merkitsemään, symbolin maailmoja syleilevät ulottuvuudet olisivat piankin paljastuneet, ja kukapa olisi voinut vastustaa sen kosmologisia, viekoittelevia syövereitä. Kohta olisi Pisan katedraalia koristaneet minareetit ja kaupungin sekä koko läntisen maailman oraalla oleva kaupallinen menestys ja materiaaliset arvot kuihtuneet kehtoonsa. Päätöksensä vakaumuksellisesti oikeaksi tunteva Leonardo piirsi lopulta tuon kirotun Zephirum-pisteen tilalle kolmion kuvastamaan pyhää kolminaisuutta. Kävi kuitenkin niin, että kyynel, joka hänen poskeltaan vierähti vielä tuoreen mustejäljen päälle, sotki suoraviivaista kuviota niin, että myöhemmät kopioijat tulkitsivat sen pieneksi ympyräksi. Ja koska se muistutti liikaa hamzaa - numeroa viisi - sitä piti puolestaan väännellä nykymuotoonsa, ettei pääsisi sattumaan mitään sekaannusta. Onni vai onnettomuus? Sheikin mielestä oltaisiin päästy astetta lähemmäksi luomisen alkuperäistä tilaa, ja kenties juuri tuosta Fibonaccin kyyneleestä johtuu, miten luovalla tavalla matematiikkaa on käytetty väärin siitä pitäen. Enkelten kielen tilanne pahentui merkittävästi satoja vuosia myöhemmin kun Leibniz ja hänen jälkeensä John Von Neumann katsoivat tyhjän tilan olevan sittenkin piste, jolla on kaksi ulottuvuutta: on tai off, mikä on saatanallinen karikatyyri mystisestä, ykseyden muodostavien batinin ja zahirin periaatteista.

Pekka Suni 6.1.2003